Blogi

Pikkukeskonen Noah – taisteli ja selviytyi

01.12.2015 klo 16.01 Katariina Schmidt

Punaiset ruusut ikkunalaidalla ja niiden takana tuulessa huojuvat puiden latvat; katsoin Naistenklinikan ikkunasta sydän turtana. Olin juuri synnyttänyt pienen poikavauvan, jota en ollut vielä koskaan nähnyt. Olin ollut vasta raskauden puolessa välissä. Ei minulle ollut kehittynyt juuri vauvavatsaakaan. Poika oli kriittisessä tilassa Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osastolla ja minä synnyttäneiden osastolla Naistenklinikka. Pelkäsin, että pieni elämä olisi ohi ennen kuin pääsisin näkemään hänet.

Jaa postaus:

Jennin perheen viikko

16.09.2015 klo 21.02 Jenni Arteli

Minä olen Jenni, 25-vuotias kahden lapsen diabeetikkobloggaajaäiti Espoosta. Tyttöni Nelli-Sofia, ”Nelli”, 6v on saanut oikeanpuoleisen olkahermopunoksen halvauksen syntymässä ja on myös haastavaluonteinen ja tunne-elämävaikeinen tyttö, jonka neuropsykologiset tutkimukset ovat kesken. Poikani Kasper, 1v 9kk on sokea, vaikeasti suolistovikainen, aistiyliherkkä, aivovaurion pikkukeskosena syntyessä saanut poika, jolla on myös epilepsia, astma, liikuntavamma ja hyvin huomattava kehitysviivästymä. Kasperilla on vikaa myös mm. munuaisissa, kiveksissä, selkärangassa ja sydämessä.

Jaa postaus:

Kohtaaminen

07.09.2015 klo 12.27 Mervi Kallio

Sairaan Aleksin isän, Jarin, kohtaaminen muistutti, mikä elämässä todella on tärkeää – toisista huolehtiminen ja aito välittäminen. Aleksi Soini pelasi vielä reilu kaksi vuotta sitten jääkiekkoa TuTon junioreissa – unelmat ja tavoitteet olivat kovat, kuten niin monella 10-vuotiaalla, jotka nukahtavat iltaisin unelmoiden urasta jääkiekkoilijana, juuri sellaisina kuin Teemu Selänne tai Saku Koivu. Syksyllä kaksi vuotta sitten kaikki Soinin perheessä muuttui, kun Aleksi sairastui medulloblastooma-aivokasvaimeen.

Jaa postaus:

Voimaperheistä koppi sote-uudistukseen

15.06.2015 klo 22.34 Matti Valli

Digitaalinen oppimisympäristö, säännöllinen yhteydenpito perhevalmentajan kanssa, nykyaikainen ja ratkaisuhakuinen toimintamalli – kaikesta tästä on kyse Voimaperheet-hankkeessa, jonka tarkoituksena on ehkäistä lasten mielenterveysongelmia ennen kuin vakavat oireet ehtivät edes alkaa. Monille ihmisille, ajoissa, tehokkaasti ja halvalla!

 

Kummit ry on ollut yksi keskeisistä tukijoista tässä Turussa vuonna 2010 käynnistyneessä projektissa, jonka alustavat tulokset näyttävät varsin lupaavilta: ohjelman avulla on mahdollista vaikuttaa vanhemmuuteen ja lapsen käyttäytymiseen.

Jaa postaus:

Meidän joulu

18.12.2014 klo 11.27 Heidi Tujunen

Meidän perheen joulut ovat viimeiset seitsemän vuotta olleet aika lailla varpaillaan oloa. Seitsemän vuotta sitten olin vasta saanut kuukausi aiemmin tietää odottavani kaksosia, kärsin mystisestä infektiosta ja keskenmenon pelosta. Seuraavana jouluna luulimme, että meillä on kotona kaksi pientä vauvaa iloisten isosisarusten seurana, mutta tosiasiassa toinen vauvoistamme asui yhä sairaalassa, jossa kävimme häntä aattona katsomassa. Seuraavana vuonna hän oli syksyllä päässyt kotiin, mutta aatonattona hain oksentelevan aliravitun kaksossiskonsa pois osastolta.

Jaa postaus:

Mitä tapahtui?

09.12.2014 klo 14.02 Tommi Lähtinen

Vauva syntyi! 

Hän oli terve tai sairaalloinen, 10 pisteen paketti tai osaavaa apua tarvitseva pienokainen, tulossa jostain, elämän viesti mukanaan!

Niin kuin jokainen uusi ihminen, hänkin oli tärkeä ja janosi rakkautta!

 

Vauva pääsi kotiin!

Häntä ympäröi äidin hellyys ja hoiva sekä isän ja muun perheen turvallinen läsnäolo! Vauvan elämä sai keskittyä perusasioihin, ravinnon sisään- ja ulosmenoon, uneen ja hoivaan. Vauva kasvoi ja alkoi kehittyä omaksi persoonakseen.

 

Lapsi oppii!

Jaa postaus:

Hyvän mielen ja antamisen ilon joulua!

04.12.2014 klo 10.15 Liisa Selänne

Äidinmaidossa jo imin kristillisen lähimmäisen rakkauden, joka tarkoittaa toisten huomioon ottamista ja auttamista. Isäni opetti kulkemaan avoimin silmin, korvin ja sydämin maailmassa; havaitsemaan paha ja hylätä se, havaita myös hyvä ja omaksua se sekä kulkea avoimin mielin havaitsemaan lähimmäinen, joka tarvitsee apua. Itse olen jo hyvin nuorena oivaltanut, että sen vuoksi meidät on luotu toinen toistemme yhteyteen, että autamme toisiamme; kun toinen väsyy, toinen jaksaa. Sen perinnön ja esimerkin olen yrittänyt jakaa omille lapsilleni.

Jaa postaus:

Lapset ovat lähellä sydäntäni

18.11.2014 klo 15.13 Riki Sorsa

Tutustumiseni Lastenklinikkaan alkoi oikeastaan jo kauan ennen Lastenklinikan Kummit ry:n perustamista 1993. Olin lapsena erittäin villi ja sitä myöten usein nähty potilas sairaalassa: oli raitsikan alle jäämistä, avaimen uppoaminen päähän tuolilla tasapainottelun takia, Cowboy-tyylisestä sisääntulosta seurannut valtimon aukeaminen polven sisäpuolelta, kiehuvan kahvipannun tippuminen päälleni rajun lassoleikin seurauksena jne.. “Ai jaa, Riki tulee taas käymään” oli tuttu lausahdus klinikalla.

Jaa postaus:

Uusi elämä

11.11.2014 klo 11.45 Karita Aaltonen

Kaikki oli mennyt juuri niinkuin olin suunnitellut. Oli perhe, 2 lasta, omakotitalo, 2 koiraa, farmariauto ja mielenkiintoinen työ. Kunnes tuli ystävänpäivä 2012 ja uusi elämäni alkoi. Diagnoosi: pahalaatuinen aivokasvain.

Pääsin "nuorena" ihmisenä ja äitinä jonojen ohi leikkaukseen. Alkoi hidas toipuminen. Kesän kävin vielä sädehoidossa päivittäin kuuden viikon ajan. Päätin että paranen. Ajattelen positiivisesti ja paranen! Ei ole muita vaihtoehtoja.

Jaa postaus:

Meidän perheen arki

05.11.2014 klo 09.59 Saana Nuutinen

Minua pyydettiin kertomaan millaista on arki perheessä, jossa yksi tai useampi lapsi joutuu viettämään aikaansa sairaalassa. Mietin olenko oikea ihminen siitä kertomaan; en varmaankaan kaikkien mielestä, mutta voin kertoa millaista arki on ollut meidän perheessä. Tämä on siis meidän perheen tarina.

Jaa postaus:

Pages